Akupunktion vaikutusmekanismit
Akupunktio kivunhoidossa
Akupunktion vaikutusta on tutkittu länsimaisessa lääketieteessä reilun 50 vuoden ajan, joten siitä tiedetään jo verrattain paljon. Parhaiten tunnetaan akupunktion vaikutus kivun hoidossa.
Akupunktion vaikutus perustuu sekä paikallisiin muutoksiin kudoksessa, johon neula asetetaan, että laajempiin vaikutuksiin kipuviestin kuljettamisessa aivoihin. Siksi akupunktiolla voidaan hoitaa myös hermojen, nivelten ja vatsaontelon kiputiloja, vaikkei neuloja voida pistää suoraan näihin kudoksiin.
Alla on kerrottu aiheesta kiinnostuneille tarkemmin, kuinka länsimainen (eläin)lääketiede selittää akupunktion toimintaperiaatteet. Jos teksti tuntuu pitkältä ja monimutkaiselta, voit huoletta jättää sen lukematta ja tulla klinikalle kokeilemaan, kuinka lemmikkisi vastaa hoitoon. Samalla vastaamme mielellämme kysymyksiin.
Akupunktiossa erittäin ohut ja taipuisa neula pistetään ihon läpi kudokseen, yleensä lihakseen. Kudoksen kollageeni- ja elastiinisäikeet kietoutuvat neulan ympärille. Toisinaan tämä havaitaan pienenä vastuksena neulaa poistaessa, kun kudos ikään kuin tuntuu pitävän kiinni neulasta. Välillä joustavat neulat myös taipuvat eri kudosten vetäessä niitä vastakkaisiin suuntiin. Tämä on normaalia ja akupunktioneulat onkin tehty kestämään taipumista.
Neulan aiheuttama mikrotrauma ja kudoksen muokkautuminen neulan ympärillä saavat aikaan paikallisen hermostorefleksin, jonka seurauksena kudokseen vapautuu paikallisesti valtava määrä erilaisia tulehdusreaktiota ja verisuonten supistuvuutta sääteleviä yhdisteitä. Näiden vaikutuksesta alueen verenkierto voimistuu, tulehdus ja turvotus laskevat ja kipu lievittyy. Vaikutusten vuoksi akupunktiota voidaan käyttää myös edistämään haavojen paranemista.
Kenties merkittävimmässä roolissa akupunktion lyhytkestoisessa kivunlievityksessä ovat elimistön omat opioidit. Paikallisen kudoksen imusolut, syöjäsolut ja jyvässolut vapauttavat näitä opioideja, jotka hillitsevät kipua aistivien reseptorien toimintaa. Todennäköisesti myös akupunktiohoidon usein aiheuttama raukeus ja hyvän olon tunne syntyvät elimistön omien opioidien vaikutuksesta.
Akupunktiolla voidaan myös laukaista lihasten kipupisteitä. Nämä triggerpisteiksi kutsutut kohdat ovat kireitä lihassäikeitä, jotka ovat arkoja painamiselle ja välillä muutenkin vaivaavia. Usein ne aiheuttavat ärsyyntyessään heijastekipua myös kauemmas itse kipupisteestä, esimerkiksi koko käsivarteen tai jalkaan. Triggerpisteet syntyvät lihaksen kuormituksesta esimerkiksi huonon asennon, ylirasituksen tai äkillisen treenaamisen seurauksena.
Monet käytetyistä akupunktiopisteistä ovat yleisiä triggerpisteitä, vaikka nämä kaksi eivät olekaan täysin sama asia. Joka tapauksessa neulan asettaminen triggerpisteeseen voi laukaista lihaksen pitkittyneen jännitystilan ja helpottaa kipua nopeasti. Ilmiön toimintamekanismia ei täysin tunneta, mutta sen olemassaolo on tunnustettu länsimaisessa lääketieteessä.
Kun ääreishermoston kipua aistiva solu havaitsee vaurioituneesta kudoksesta lähteneet kemialliset signaalit, lähettää se kipuviestin hermosolua pitkin selkäytimeen takasarveen. Siellä ääreishermoston solu linkittyy synapsin eli hermosolujen välisen liitoksen kautta keskushermostoon. Keskushermoston saavutettuaan kipuviesti jatkaa selkäydintä pitkin aivoihin tulkittavaksi. Kivun kokemus syntyy vasta aivoissa, joten matkalle pysäytetty kipuviesti ei aiheuta tietoisia tuntemuksia eläimelle.
Itse hermosoluissa viesti etenee erittäin nopeasti ja tehokkaasti sähköisenä impulssina, joka on yksinkertaisuudessaan kuin morsetusta: hermosolu joko aktivoituu tai ei aktivoidu tietyllä hetkellä. Sähköimpulssin kulkuun akupunktiolla (tai monella muullakaan hoidolla) ei voida vaikuttaa. Sen sijaan hermosolujen välillä synapseissa viesti siirtyy kemiallisesti erilaisten välittäjäaineiden avulla hermosolusta toiseen. Karkeasti jaoteltuna osa välittäjäaineista kiihdyttää ja osa jarruttaa viestin etenemistä synapsissa, joten monet kivunhoidon muodot pyrkivätkin vaikuttamaan näiden välittäjäaineiden pitoisuuksiin. Välittäjäaineista tutuimpia ovat luultavasti serotoniini ja dopamiini, mutta niitä on lukuisia muitakin, kuten glutamaatti, glysiini, gamma-aminovoihappo (GABA), endorfiini ja histamiini.
Akupunktion on todettu nostavan serotoniinin, noradrenaliinin ja elimistön omien opioidien määrää selkäytimessä, mikä hillitsee kipua välittävien NMDA-reseptorien aktiivisuutta. Näillä reseptoreilla on keskeinen rooli kivulle herkistymisessä, joten niiden rauhoittaminen muuttaa potilaan kokemaa tuntemusta vähemmän kivuliaaseen suuntaan. Sivuhuomiona mainittakoon, että myös nukutuslääke ketamiinin kipua lievittävä vaikutus perustuu NMDA-reseptorien salpaamiseen.
Akupunktion on todettu vaikuttavan myös oksitosiinin määrään keskushermostossa. Tälläkin uskotaan olevan vaikutusta kivun lievittymiseen, mutta tietoa oksitosiinin vaikutuksista kipuviestin kulkeutumisessa on vähemmän kuin aiemmin mainittujen NMDA-reseptorien merkityksestä. Lisäksi akupunktion on todettu vähentävän monien tulehdusvälittäjäaineiden määrää kohdekudoksen ohella keskushermostossa, millä lienee osansa kivun lievittymisessä. Läheskään kaikkia kipuviestin kulkeutumisen kannalta oleellisia yhdisteitä ja mekanismeja tuskin tunnetaan vielä, joten tämä osuus akupunktion vaikutuksista täydentynee tulevaisuudessa.
Porttikontrolliteoria kehitettiin jo 1960-luvulla ja sitä pidetään edelleen yhtenä merkittävimmistä kipututkimuksen teorioista. Teorian mukaan kipusignaalin kulkua voidaan estää muilla samanaikaisilla signaaleilla, jotka ikään kuin kiilaavat kipusignaalin edelle keskushermostossa estäen kipusignaalin pääsyä aivoihin.
Aiemmin mainittu ääreishermostoon kuuluva hermosäie tuo kipuviestin vauriokohdasta selkäytimeen. Tässäkin hermossa on erityyppisiä säikeitä, joita pitkin erilaiset tuntoaistimukset kulkevat. Paksuimmat säikeistä kuljettavat tavallista paineen tunnetta, jonka aistimme kosketuksena. Näitä säikeitä kutsutaan A-betasäikeiksi. Sitä ohuemmmat, A-deltasäikeiksi nimetyt hermosäikeet, kuljettavat äkillisiä kipuaistimuksia, joiden tehtävä on suojella elimistöä lisävaurioilta. Esimerkiksi, kun koskemme sormella kuumaa hellanlevyä, kulkee kipuviesti A-deltasäiettä pitkin selkäytimeen saaden aikaan refleksin, joka vetää sormen pois levyltä ennen kuin tietoisesti tajuamme, mitä tapahtui. Kolmas säietyyppi on kaikista ohuin ja hitaimmin tietoa kuljettava C-säie, joka vastaa pääosasta kipuviestien kuljettamista. Esimerkiksi hitaasti kasvava, polttavan tuntuinen kipu kulkeutuu C-säikeitä pitkin sen jälkeen, kun palovamma on jo syntynyt.
Porttikontrolliteorian mukaan A-betasäikeiden tuomat viestit voivat peittää C-säikeiden välittämän kiputuntemuksen. Käytämme tätä mekanismia luonnostaan, jos esimerkiksi lyömme kyynärpäämme ovenkarmiin tai saamme haavan sormeemme, sillä ensimmäinen reaktiomme on painaa ja hieroa kipeää kohtaa. Silloin voimakkaan tuntoaistimuksen aiheuttaminen kipualueelle hillitsee C-säiettä pitkin etenevän jomotuksen pääsyä aivoihin ja tekee kivusta helpommin siedettävän. Samalla tavalla akupunktio pyrkii varastamaan kaistaa pitkittyneeltä kipuviestiltä tarjoamalla hermostolle vaihtoehtoista, vähemmän kivuliasta informaatiota.
Porttikontrolliteorian ”portti” sijaitsee selkäytimen takasarvessa, jossa useita ääreishermoja yhdistyy samaan selkäytimen synapsiin, eli hermoliitokseen. Tämä tarkoittaa, että kaikkien samaan synapsiin yhdistyvien hermojen viestit kilpailevat keskenään samasta aivoihin vievästä kaistasta. Siksi akupunktioneulaa ei välttämättä tarvitse pistää täsmälleen alkuperäiseen kipukohtaan, jotta kipu lievittyy. Riittää, että neulan aiheuttama tuntemus välittyy samaan selkäytimen takasarveen. Tämä on erittäin kätevää, sillä emme halua laittaa neuloja suoraan niveliin – sisäelimistä puhumattakaan. Silloin riittää, että akupunkturisti tietää, mihin selkäytimen segmenttiin kipeä alue hermottuu ja mitkä lihakset ja ihoalueet hermottuvat samaan segmenttiin.
Ihmisillä elinten, lihasten ja ihon hermotusta on tutkittu paljonkin, joten niistä on voitu piirtää selkeitä karttoja aiheen opiskelun tueksi. Näitä pääset katsomaan googlaamalla esimerkiksi ”dermatomi” ja ”myotomi”. Dermatomi tarkoittaa sitä ihoaluetta, jonka hermotus lähtee samasta selkäytimen sarvesta ja vastaavasti myotomi sitä lihaksiston aluetta, jonka hermotus kulkee yhden sarven kautta. Äkkiseltään kartat voivat näyttää yhtä uskottavilta kuin kiinalaisen lääketieteen teoriat maasta, tulesta ja metallista, mutta ihmisalkion kehitykseen perehtyneille nämä kartat käyvät järkeen oikein hyvin.
Valitettavasti eläinakupunktiossa joudutaan soveltamaan paljon ihmispuolen tietoa, sillä eläimistä vastaavaa tutkimusta ei ole saatavilla. Hermoston toiminnan osalta (esimerkiksi välittäjäaineet ja porttikontrolliteoria) tämä onnistuu hyvin, mutta segmenttien vastaavuudesta en olisi yhtä varma.
Eri lajeilla on nimittäin eri määrät selkänikamia ja selkäytimen segmentit seuraavat tarkasti selkänikamien määrää. Esimerkiksi ihmisellä on selkärangassaan 7 kaulanikamaa, 12 rintanikamaa ja 5 lannenikamaa ennen ristiluuta ja häntäluuta. Koiralla vastaavat lukemat ovat 7 + 13 + 7 ja hevosella 7 + 18 + 6. Siksi eläinpuolella segmentaalinen hoito nojaa enemmän arvailujen varaan, koska lajikohtaista tutkimustietoa hermoston tarkasta anatomiasta ei aina ole saatavilla.
Akupunktion on todettu vapauttavan aivoissa beta-endorfiinia, joka on eräs elimistön omista opioideista. Erona muihin endorfiineihin beta-endorfiini tunnetaan erityisen hyvin kipua lievittävistä vaikutuksistaan. Sivuvaikutuksena se tuottaa myös hyvän olon tunnetta, jollaista monet ihmiset kuvailevat esimerkiksi rankan liikunnan tai avantouinnin jälkeen. Kiinnostavana yksityiskohtana beta-endorfiini sitoutuu samoihin reseptoreihein kuin morfiini, joten naloksonilla (opioidien vastavaikuttaja) voidaan estää sen toiminta.
Muita aivoissa kivunlievitykseen osallistuvia välittäjäaineita, joihin akupunktiolla on osoitettu olevan vaikutusta, ovat enkefaliinit, noradrenaliini, dopamiini ja serotoniini, sekä aivolisäkkeen tuottamat hormonit oksitosiini ja ACTH.
Toiminnallisella magneettikuvauksella on osoitettu ihmispotilailla, että eri akupunktiopisteiden käsittely aktivoi aivoissa eri alueita. Akupunktion on havaittu aktivoivan ainakin tunteiden käsittelystä vastaavaa limbistä järjestelmää, hermoston ja hormonitoiminnan yhtymäkohtana toimivaa aivolisäkettä, sekä aivot selkäytimeen yhdistävää aivorunkoa. Erityisen tärkeässä osassa kivun hillitsemisessä lienee keskiaivojen harmaa aine (ns. PAG, periaqueductal gray), joka välittää selkäytimestä saapuvat kipusignaalit aivokuorelle tulkittaviksi. PAG-alueen sähköisen stimuloinnin on osoitettu lievittävän kipua, joten kroonisesta kivusta kärsiville potilaille on jopa asennettu pieniä stimulaattoreita tähän aivojen osaan.
Pidemmällä aikavälillä aivojen toimintaan voidaan vaikuttaa myös kokemuksien kautta, sillä aivot tunnetaan suuresta muovautuvuudestaan. Hieno tieteellinen termi ilmiölle on neuroplastisiteetti, eli hermosolujen muovautuvuus. Esimerkiksi harjoitellessamme ahkerasti jotain taitoa, siihen liittyvät hermoyhteydet vahvistuvat. Samalla kehitymme paremmiksi kyseisessä tehtävässä, kunnes se sujuu kuin automaatiolla. Meidän on myös helpompaa kaivaa muististamme tietoja, joita käytämme usein, sillä näihin tiedon murusiin johtavat hermoyhteydet aivoissamme ovat vahvistuneet ja linkittyneet moneen muuhun muistoon.
Samalla tavalla kuin tiedot ja taidot, myös tunteet ja tuntemukset vahvistuvat aivoissa, jos niitä koetaan usein. Toistuva kivun kokeminen vahvistaa kipusignaalien kulkuun tarvittavia hermoratoja, jolloin krooninen kipu herkistää kivulle entisestään. Kipuratojen vahvistuminen näkyy aivoissa rakenteellisina ja kemiallisina muutoksina, joskin nykyteknologialla aiheen tutkiminen on vielä hyvin rajoittunutta.
Ainakin teorian tasolla akupunktion uskotaan muokkaavan aivoja vastakkaiseen suuntaan kuin kroonisen kivun. Ajatuksena on, että mitä enemmän hermoston kipua lievittäviä mekanismeja aktivoidaan, sitä herkemmin ne aktivoituvat muistakin ärsykkeistä. Tavallaan voidaan ajatella, että harjoittelun avulla elimistö kehittyy paremmaksi kivun hillitsemisessä. Mielenkiintoinen ajatus, jolle toivottavasti löytyy lisää tutkimustukea tulevaisuudessa.